EU-komissio ajaa parhaillaan romuajoneuvodirektiivin uudistusta. Eräänä selvitettävänä asiana on, pitäisikö muutkin ajoneuvot kuin henkilö- ja pakettiautot, mm. moottoripyörät, ulottaa direktiivin piiriin?
Mikä on romuajoneuvodirektiivi?
EU:n romuajoneuvodirektiivi 2000/53/EY, End-of-life Vehicles (ELV) Directive, annettu 18 päivänä syyskuuta 2000, tuli voimaan uusille ajoneuvoille 1.7.2002.
Romuajoneuvodirektiivillä on pyritty estämään kaatopaikkajätteen syntymistä, parantamaan romuajoneuvojen ja niiden osien uudelleenkäyttöä ja kierrätystä. Direktiivin tavoitteena on myös ajoneuvojen käsittelyn ympäristönsuojelun tason parantaminen. Direktiiviä sovelletaan ajoneuvoihin ja romuajoneuvoihin sekä niiden osiin ja materiaaleihin. Direktiivi ei koske moottoripyöriä eikä kuorma-autoja. Romuajoneuvodirektiivin tavoitteina on käyttää uudelleen romuajoneuvojen arvokkaita materiaaleja ja säilyttää arvokkaat resurssit taloudessa, mm.
- uudelleenkäyttää tai hyödyntää 95 prosenttia ja
- uudelleenkäyttää tai kierrättää 85 prosenttia materiaalia (ajoneuvon painosta).
Romuajoneuvodirektiivi Suomessa
Romuajoneuvodirektiivi on pantu Suomessa täytäntöön jätelain muutoksella vuonna 2004. Samana vuonna Suomi sai EY:n tuomioistuimelta tuomion romuajoneuvodirektiivin liian hitaasta täytäntöönpanosta.
Jätelaissa romuajoneuvojen kierrätys tuli tuottajavastuun piiriin. Käytännössä romuajoneuvojen kierrätystä varten luotiin yli 200 vastaanottopisteen verkosto. Kierrätystä hoitamaan tuli tuottajaorganisaatio Suomen Autokierrätys Oy, jonka jäseniä ovat uusien ja käytettyjen autojen maahantuojat sekä nykyisin sähköautojen ajovoima-akkujen maahantuojat. Käytännön työn hoitavat operaattorit, joita ovat mm. Kuusakoski Oy, Stena Recycling Oy, Kajaanin Romu Oy ja Eurajoen Romu Oy. On huomioitava, että tuottajaorganisaatiossa ei ole mukana autopurkamoita.
Ajoneuvojen romutus direktiivin mukaisesti lähti hitaasti liikkeelle, mutta on parantunut vuosien kuluessa. Pirkanmaan EY-keskuksen ylläpitämän romuajoneuvotilaston, joka sisältää henkilöautot, pakettiautot ja matkailuautot, mukaan vuosina 2015-2018 ajoneuvojen osien uudelleenkäyttö oli 5,6 %, kierrätys 77,2 % ja hyödyntäminen 91,7 %. Virallisesti uudelleenkäyttö- ja kierrätysaste oli 82,8 % ja uudelleenkäyttö- ja hyödyntämisaste oli 97,3. Uudelleenkäyttö lasketaan mukaan sekä kierrätykseen, että hyödyntämiseen. Suomen Autokierrätyksen kautta kulki n. 62 % romuautoista.
Miksi moottoripyörät eivät ole romuajoneuvodirektiivin piirissä?
Moottoripyörät eivät kuulu romuajoneuvodirektiivin piiriin, koska SMOTO ja FEMA (Federation of European Motorcyclists’ Associations) tekivät taustatyötä direktiiviesityksen käsittelyssä vuosina 1998-2000. SMOTOssa huolestuttiin alun perin siitä, että direktiivi toisi turhaa vaikeutta ja kustannuksia toimivaan MP-osien kierrätyskäytäntöön, eikä moottoripyörien erityispiirteitä oltu otettu direktiiviä valmistellessa huomioon. Moottoripyörien osien kierrätyksen tiedettiin toimineen hyvin jo vuosikymmeniä ja ihmeteltiin, mitä hyötyä direktiivi siihen toisi. Tuolloin ei ollut myöskään mahdollista poistaa moottoripyörää väliaikaisesti liikennekäytöstä. Vakuutusyhtiöillä oli käytössä seisonta-aika ja sen lisäksi käytännössä ainoa mahdollisuus oli poistaa moottoripyörä rekisteristä ja palauttaa kilvet. Suomalaisten europarlamentaarikkojen avulla moottoripyörät saatiin vuosien väännön jälkeen direktiivin ulkopuolelle.
Moottoripyörien osien kierrätys ja romutus
Ajoneuvon osien parasta ja kustannustehokkainta hyödyntämistä on mielestämme niiden uudelleenkäyttö, jota tyypillisesti tekevät purkamot ja kierrätysosien kauppaan erikoistuneet yritykset. Direktiivin korostama kierrätys on pääasiassa ajoneuvon metallien uudelleen käyttöä uuden raaka-aineen valmistuksessa. Hyödyntämien voi olla direktiivin puitteissa käytännössä mitä vain. Sitä on mm. jätteen poltto energiaksi, jolla vältetään sen päätyminen kaatopaikalle. Nykyinen romuajoneuvojen virallinen kierrätysjärjestelmä uudelleenkäyttää Suomessa vain n. 5 % osista, pääosa ajoneuvosta menee uusien raaka-aineiden valmistukseen ja osa poltettavaksi energiaksi. Ajoneuvojen osien uudelleen käytön vähäisyyden toi esiin myös Merja Kyllönen kirjallisessa kysymyksessä KK 628/2020 vp ”Kirjallinen kysymys romuajoneuvodirektiivin vaatimusten täyttämisestä ja kiertotalouden periaatteiden toteutumisesta ajoneuvojen kierrätyksessä ja romutuksessa”. Kysymyksessä todettiin, että vain 10-15 % ajoneuvoista kulkee purkamoiden kautta.
Toisaalta kierrätysosille ei ole tarvetta, mikäli niille ei ole kysyntää. SMOTOn käsitys on, että moottoripyörien osien kierrätys hoituu hyvin pitkälti jo harrastajien toimesta ja niille on kysyntää. Lähes kaikki osat käytetään uudestaan tai kunnostetaan varaosiksi. Moottoripyörissä ympäristöä kuormittavien materiaalien (öljyt, jäähdytys- ja jarrunesteet ym.) määrä on vähäinen verrattuna autoon.
Mitä vaikutuksia olisi moottoripyörien mukaan ottamisella ELV-direktiiviin?
Moottoripyörien ”virallinen” romutus kulkisi sen jälkeen Suomen Autokierrätyksen ja sen operaattoreiden kautta. Virallisen romutustodistuksen saisi vain niiden toimipisteistä. Jos sama käytäntö, kuin autoilla, jatkuisi moottoripyörien kohdalla, purkamoihin päätyisi huomattavasti vähemmän moottoripyöriä ja kierrätysosien tarjonta vähenisi merkittävästi. Kierrätyksen kustannukset tulisivat moottoripyörien maahantuojien maksettavaksi ja lopulta kustannus näkyisi uuden moottoripyörän hinnassa.
FEMA esitti kantanaan EU-komission pyytämässä palautteessa mm. seuraavaa:
Lähes kaikki moottoroitujen kaksipyöräisten osat voidaan käyttää uudelleen ja näin myös tehdään. Ei ole todisteita siitä, että niitä olisi hävitetty sopimattomalla tavalla. Moottoroitujen kaksipyöräisten sisällyttäminen direktiiviin saattaisi olla jopa sen tavoitteiden vastaista, aiheuttaen ongelman, jota ei ole vielä olemassa. Erityisesti romutustodistuksen tarve ajoneuvoa rekisteristä poistettaessa voisi estää käyttäjiä purkamasta ajoneuvojaan osien uudelleenkäyttöä varten. Direktiivin vaikutus moottoroitujen kaksipyöräisten käytettyihin osiin erikoistuneiden yritysten, jotka ovat yleensä pk-yrityksiä, toimintaan voisi olla negatiivinen.
Voidaan aiheellisesti kysyä, paranisiko ympäristön tila direktiivin myötä, ts. joutuisiko ympäristöön tai kierrätysjärjestelmän ulkopuolelle vähemmän haitallisia aineita ja romua kuin nykyisin? Vähentäisikö direktiivi osien uudelleen käyttöä?
Mitä EU:ssa seuraavaksi tapahtuu?
EU komissio on julkistanut romuajoneuvodirektiivin muutoksesta tiekartan, jonka mukaan se järjestää aiheesta virallisen kuulemisen vuoden 2021 toisella vuosineljänneksellä. Komission ehdotus direktiiviksi tulee tiekartan mukaan vuonna 2022, jonka jälkeen se menee parlamentin ja sen valiokuntien käsittelyyn.
Nyt on aika vaikuttaa
SMOTO pyytää alan harrastajia, moottoripyörien ja niiden osien kierrätyksen tuntevia tahoja ottamaan kantaa siihen, tulisiko moottoripyörät ottaa romuajoneuvodirektiivin piiriin, ja jos ei, miksi. Kertokaa se meille. Vielä on aikaa vaikuttaa ja virallisen kuulemisen aikana SMOTO ja FEMA voivat kertoa kantansa komissiolle.